Iltapohdintaa.
Iski epäusko. Iski paniikki. Iski vellova itsetuntokriisi.
Miksi mä edes hain kouluun? Onko musta tähän? Mikä tässä nyt oikein mättää? Valmistunkohan mä ikinä?
Tuskailin ahdinkoani eräälle ystävälleni joka on omalla polullaan opiskellut mestariksi ja hän sanoi minulle hienosti ja VALAISEVASTI näin: Sä olet nyt opiskelemassa Mestariksi. Se tie on vain mestareille. Jos se olis perustutkinto, ei siinä ihmeellistä oliskaan. Mutta tämä on askel korkeammalle eikä sen kuulukaan olla helppo. Päätyö mestariksi opiskelussa onkin se pääkopan sisäinen tie eikä se miten sä ulkoisesti kehityt. Ulkoisesti et välttämättä opi mitään uutta, mutta kuula, se nousee uudelle tasolle. Edes vähän.

Heti helpotti. Jäljelle jäi lähinnä jännitys ja innostus ei niinkään pelko.

Kaikkien kannattaa hommata itselleen EDES yksi mestari-ystävä, se on ihanaa <3