Piinapenkistä mestariksi

Noinnikkäästi meillä alkoi koulunkäynnistä kesätauko. Elikkäs joku voisi sanoa jopa ihan että loma.

NOT!

Kotitehtäviä on sen verran että ei tartte miettiä meneekö rannalle vai istuuko koneen ääreen. Rannalle jos ottaa läppärin mukaan, se ennenpitkää joko syttyy tuleen tai taianomaisesti oppii lentämään ja lentää neitsytlennollaan jorpakkoon.

Saattaa tulla tämä kesätauko ihan kohilleen. Äsken kun käynnistin koneen, menin tekemään itselleni ilta/läksypalaa ja tulin takaisin kirjautumaan koneelle. Maksoin pari laskua ja tarkistin sähköpostit ja sitten aloin naputtelemaan tätä. Kävin olohuoneessa kertomassa että alan tekemään läksyjä ja huomasin että iltapalani oli menossa ns. parempiin suihin. OLIN UNOHTANUT ILTAPALANI JA JÄTTÄNYT SEN SUSILLE!!! Mitä ihmettä?! Mitä mulle on tapahtumassa ja kuka mä oikein enää olen!?

Mulla on jo ikävä mun luokkakavereita.
Mä en pysty sanoin kuvailemaan tarpeeks kuinka kiitollinen mä olen mun luokasta! Meillä on aivan mahtava yhteishenki <3 Tää on upeinta ikinä! Sovittiin jo yhteisistä kesäriennoista ja että jos/kun valmistutaan ni ostetaanlakit ja juhlitaan hippulat (tässä tilasteessa tupsut) vinkuen.

Ihania uutisia kaikille kanssaeläjille: sain värin päähän tänään!  8)  Työ-/koulukaverini (olkoon hän nyt nimeltään vaikka Jetson) teki Pravanalla testejä ja taikoja ja ja ja mun pää näyttää taas kampaajan päältä <3 <3 <3

Nyt siirryn takaisin incien maailmaan ja siinä ohella miettimään millon mä saisin tänne liitettyä mun töitä. Instagramista löytää jonkun verran (ja facebookista kans) nimellä studioTPP, StudioTPP/Tiina Nyman ja Hiushuone Eleco

Pus!

Ah autere!
Vihdoin saapui aurinko! Ja päivä jota olen odottanut kaksi viikkoa, nimittäin läksypäivä! Nämä satunnaiset läksypäivät on pyhitetty jazzille, oldies but goldies musiikille, toimistotöille ja läksyille. Lattia on nyt peitetty erinäisillä paperinipuilla. Kohta järjestän niput prioriteetin mukaiseen järjestykseen ja alan töihin. Laitan teen tulille ja aukaisen ikkunan jotta kuulen lintujen juorut.
Ensin täytyy kyllä nostaa kynttilät pois ikkunalta talven jäljiltä….viime vuonna kävi niin että raappasin steariinia ikkunasta kun kynttilä oli sulanut auringon paahteessa 😀

Kuluneet kaksi viikkoa on olleet huikean kiireiset. En muista milloin olen ollut näin paljon töissä. Tai no muistan, se oli ennen viimeisintä äitiyslomaani. Tarkemmin sanottuna kaksi vuotta ja kolme kuukautta sitten. Sain tehdä yhden lauantain ihania kampauksia kun Lahden Nuorkauppakamarin tytöt kävi laitattamassa gaalakampaukset, kävin viettämässä BPhairin pidennyspäivää Helsingissä, Olin päivän koulussa parranajeluhommissa, Goldwellin Colorzoom koulutus ja kilpailutyön kuvaus, perus työpäivät klo 10-18, vappubileiden järjestelyä ja varsinainen bilepäivä. Meinasi tulla jo hiki ja itku kun kellosta loppui aika kesken joka päivä. Tämän viikon otan palautumiseen ja ensiviikolla olen entistä ehompi taas.

Nyt hyökkään noiden nippujen kimppuun ja katoan koneelta joksikin aikaa. Ihanaa kevättä! Ihana toukokuu! <3

Meillä oli tänään lähipäivä ja meillä oli aiheena parranajot. Alkuun meinasi jännittää kun en ole pariin vuoteen partaa ajanut, mutta sieltä se sitten kumpusi muistista työtä tehdessä 🙂
Voi että mä olen iloinen tästä päivästä! Mulla oli niin kivaa! 🙂 🙂
Ja oli ihanaa nähdä työkaveri hillumassa samassa luokkahuoneessa. Sain nimittäin yllytettyä työkaverini hakemaan luokallemme tulleelle peruutuspaikalle ja hän pääsi!! <3 Tää on niin siistii!!
Enää ei tarvitse yksin pööpöillä pitkin juna-asemia ja sekoilla raiteitten välissä 😀

Nyt alan etsimään käytettyjä, hyväkuntoisia partatuoleja ja laitan miehille oman työpisteen töihin jossa voimme sitten keskittyä miesten hemmotteluun. Veitset on teroitettu ja partasuti on pörhennetty!

Iltapohdintaa.
Iski epäusko. Iski paniikki. Iski vellova itsetuntokriisi.
Miksi mä edes hain kouluun? Onko musta tähän? Mikä tässä nyt oikein mättää? Valmistunkohan mä ikinä?
Tuskailin ahdinkoani eräälle ystävälleni joka on omalla polullaan opiskellut mestariksi ja hän sanoi minulle hienosti ja VALAISEVASTI näin: Sä olet nyt opiskelemassa Mestariksi. Se tie on vain mestareille. Jos se olis perustutkinto, ei siinä ihmeellistä oliskaan. Mutta tämä on askel korkeammalle eikä sen kuulukaan olla helppo. Päätyö mestariksi opiskelussa onkin se pääkopan sisäinen tie eikä se miten sä ulkoisesti kehityt. Ulkoisesti et välttämättä opi mitään uutta, mutta kuula, se nousee uudelle tasolle. Edes vähän.

Heti helpotti. Jäljelle jäi lähinnä jännitys ja innostus ei niinkään pelko.

Kaikkien kannattaa hommata itselleen EDES yksi mestari-ystävä, se on ihanaa <3

Hjop!

Sitä on nyt kaiveltu Tukesin sivuja ja INCI-listoja kotiläksyjen tähden.  Tässä kohtaa moni voisi jo parahtaa että tieto lisää tuskaa mutta mihinkään ei vielä ainakaan satu, joten parahdetaan myöhemmin. Pisti tuossa ammattikirjallisuutta lukiessani mietityttämään miten ihmiskunta on vielä elossa ja mielestäni säilyneet aika mutantoitumattomina. Aikamoisia sortin myrkkyjä me ihmiset työnnetään itseemme niin sisäisesti kuin ulkoisestikin päivittäin. Monet tuotteet kulkevat ’terveystuotteina’ kaappeihimme ja ruokapöytiimme. Vessan peilikaapin kun aukaisee on purnukat siellä somassa rivissä formaldehydeineen ja parabeeneineen odottamassa kuolemaamme, jonka jälkeen ne nauravat kierrekorkkeihinsa että ’ha ha haa ettepäs maadukaan!’

Huomena aion olla meikkaamatta melkein koko päivän. En siksi että niissä olisi myrkkyjä vaan siksi että puuteri on loppu. Aloitan myrkyttömän elämän joku toinen päivä.

Seuraavaksi luen jotain kevyempää kuin kemiaa tai totuutta kosmetiikasta. Ehkä sittenkin menen kampaamaan harjoituspäätäni joka peilin kautta minua tuijottaa tukka sojossa.

Metkaa miten sitä ihmisen muistin ja ajan käytöt menee sekaisin kun saa lapsia. Edellisen kerran koulunpenkkejä kuluttaessani olin vain yhden lapsen äiti.  Siitä on nyt muutama vuosi vierähtänyt ja lapsia on kaksi kappaletta enemmän. Esseet ei enää luonnistu ilman oikolukua, itseasiassa nykyään niihin tarvitsee suomenkielen sanakirjan. Läksyjen tekoaika äidillä ei suinkaan ole ’heti koulun jälkeen’ niinkuin lapsille on asetettu, vaan ainakin tämä äiti ehtii avata tietokoneen aikaisintaan 20:30. Siinä vaiheessa aivot ovat jo puoliksi untenmailla tai ainakin päivän tapahtumista(lue: arjesta) niin sekaisin ja kuormittuneet että hyvä että muistaa miten se kone avattiinkaan.

Mahtavaa oli kuitenkin äsken lähettää ensimmäiset etätehtävät arvioitaviksi, vaikka  viimeiseen palautuspäivään on vielä 20 päivää jäljellä. Tästä on hyvä jatkaa eteenpäin! Jes! Ja jos tehtävä tulee bumerangina takaisin niin onpa ainakin aikaa korjata  😎

Opiskeluintoa kaikille! Ja äideille supertsempit! pus!

Nythän on siis tapahtunut niin että olen päätynyt erinäisten mutkien kautta opiskelemaan hiusalan erikoisammattitutkintoa eli eeaateetä eli parturi-kampaajamestarin tutkintoa. Tänään on toinen koulupäivä ja homma alkaa pikkuhiljaa selkiintyä mitä kaikkea tulee seuraava 1½ vuotta sisältämään. Tässä internetin ihmeellisessä maailmassa sijaitsevassa päiväkirjassa elikkäs blogissa tulen kertomaan elämästäni opiskelijana, jaan työkuviani ja tilanteita.

Täten julistan itseni juhlallisesti tervetulleeksi blogimaailmaan! Samalla toivotan kaikki lukijat tervetulleksi mun internetelämään!